Amerikkalainen matkustaja avasi kahvilan pieneen kaupunkiin Italiassa. Siellä valmistettiin ruokaa tryffeleistä. Vuosia kului, kahvilan omistaja lähti kotiin ja jätti liikkeensä lahjakkaalle nuorelle kokille. Kaikki oli hyvin, kunnes metsästä alkoi kadota tryffeleitä. Sienten hinnat nousivat. Kahvila alkoi menettää asiakkaita.
***
Ja elämä kulki omaa rataansa. Aamulla Cinucellien perhe istuutui aamiaiselle. Monesta asiasta keskusteltiin pöydän ääressä.
— Sienten katoaminen voi tehdä meille hyvää, sanoi perheenisä, — voimme rikastua.
— Mitä meidän pitää tehdä? kaikki alkoivat kysyä.
— Viikon päästä kaupunkiimme tulee tuo amerikkalainen. Hän on valmis maksamaan miljoonan tryffelistä tehdystä ruoasta. Löydämme sienen!
Hiljainen olohuone puhkesi raikuviin aplodeihin.
He ottivat vainukoiran, jota tunnettiin virheettömästä vainusta. Lukko laitettiin portiin, ja perhe lähti kävelemään pölyistä tietä pitkin kohti metsää. He olivat näkevinään kaikkialla sieniä. Aina kun koira kaivoi maata, he odottivat ihmettä.
Pikku Romeo jäi jälkeen, kopastui uppotukkiin ja putosi ruohoon sisärtensä nauramana.
— Pysy mukana, veli!
Jalka jäi jumiin. Romeo otti lapion ja alkoi kaivaa. Maa hänen alla romahti. Hän joutui tunneliin ja pian ymmärsi, että sieltä ei pääse mitenkään paitsi ryömimällä eteen. Koiran kuuma hengitys ei antanut hänen joutua epätoivon.
***
Бесплатный фрагмент закончился.
Купите книгу, чтобы продолжить чтение.